Jonna

    09.01.2013

    Mulla on alkanu työssäoppiminen tosi hyvin! Oon kyllä tykänny olla tuola yli kovaa. Mulla on ollu nyt kaks ekaa päivää aamuvuoroja eli oo lähteny kotiin sitte jo kahelta.Kuperkeikassa on aika selkee päivärytmi, ne jotka tulee jo ennen kaheksaa syö aamupalan, sitte on aamupiiri ja hetki aikaa leikkiä, sen jälkeen on joko eskaritehtäviä, askarteluja, ohjattua leikkiä tai vapaata leikkiä. Seuraavaks mennään ulos ja sitte syödään taas. Ruuan jälkeen kaikki menee lepäämään, paitsi ne jotka lähtee kotiin aikasin. Mä oon tähän mennes lähteny kotiin aina sitten kun ne lapset on heränny ja menny välipalalle, mut sitte mentäis ulos ja loppuaika on sitte sisällä vapaata leikkiä.
    Aikuset on mukavia ja 'rentoja' niiltä on helppo mennä kysymään jossei jotain tiedä, ku ne melkeen heti ensimmäisenä sanoi että jos vähäki joku epäilyttää niin kannattaa tulla kysymään. Lapset on niin hellusia! Ne on kans aivan innoissaan ku sielä on joku uus, ne kyselee kauheesti ja pyytää kokoajan kaikkiin leikkeihin ja peleihin mukaan. Muistan jo melkeen jokasen aikusen ja lapsen nimen meidän ryhmässä. Ne lapset myös tottelee mua yli hyvin.
    Huomenna mennään botniahallille, sielä on joku liikuntatapahtuma noille eskarilaisille. Oon kans ottanu jo muutamia kuvia meidän askarteluista ja siitä ympäristöstä, mutta en oo ladannu niitä vielä koneelle. Laitan ne sitte ens kerralla :)

    Vuorovaikutustaidot

    Tätä on tosi vaikee kirjottaa sillä tavalla että tää mun teksti olis jotenkin ymmärrettävää, mutta vuorovaikutusta tapahtuu tuolla kokoajan. Esim; aamulla kun lapset saapuu kaikille sanotaan hyvää huomenta, kun saa syödä sanotaan ole hyvä ja kiitetään kun noustaan pöydästä, lapsilla on muutenkin tuolla todella hyvät käytöstavat: aina kun ne haluaa jotain sanotaan 'saisinko' ja kädet pestään joka välissä kun tullaan vaikka ulkoa, eikä lapsia tarvitse erikseen pyytää tekemään sitä. Tuolla järjestetään myös joskus Hyvien tapojen - viikkoja. Multa ne lapset tulee usein pyytämään apua jossain asiassa ja muutenvaan juttelemaan, ne myös kuuntelee aina jos mulla on jotain sanottavaa. Varmaan siks ku oon uusi tuola :D
    Mun ja aikuisten välillä vuorovaikutus on keskustelemista, kyselen niiltä asioita ja on kiva kun se mun oma ohjaaja myös kertoo ihan itse aina jos sillä tulee jotain mieleen niistä päiväkodin asioista. Meillä oli just eilen suunnitteluilta ton meidän oman ryhmän kanssa jossa suunniteltiin koko kevätlukukauden ohjelmaa, askarteluja ja retkiä. Sieläki ne kuunteli kaikki munki ideat.
    Huomaan itsessäni eroa ainakin puhetavassa. Tottakai puhun tutuille kavereille eri tavalla kuin tuolla 'töissä'. Oon sielä kuitenkin esimerkkinä niille pienille.
    En juuri nyt keksi mitään tavoitetta paitsi tietty se että lapset tykkäis että oon sielä, aikuset pitäis mua ihan semmosena 'ammattimaisena', oppisin jne.

    15.01.2013

    En oo saanu kirjotettua tänne hetkeen, koska iskä on varastanu mun tietokoneen että se vois pelata facebookissa angry birdsiä... Sain tän vasta nyt lainaan siltä :D
    MUTTA mulla meni ensimmäinen viikko hyvin, se botniahallipäivä oli tosi mukava. Ainaki kaikki lapset tykkäs niistä temppuradoista ja peleistä. Bussimatkaki oli niille niin jännä että! Tällä viikolla meillä on alkanu luistelu, luisteltiin tänään ja vielä torstaina ja perjantaina. Melkeen jokainen lapsista osaa luistella tosi hyvin, vaan paria piti auttaa sielä jäällä. Tällä viikolla ei pitäisi olla muuta erikoista paitsi maanantaina pidettiin suunnitteluilta aikuisten kesken. Tän viikon askartelupäivänä tehdään lumiukkoja, niitä lapset on ahkerasti rakentanu ulkonakin. Nyt on ruvennu joitakin lapsia olemaan kipeenä ja oon yrittäny pestä käsiä ahkerasti, mutta tuntuu ku ois muhunki joku flunssa iskemässä. Toivottavasti ei.
    Mun piti laittaa niitä kuviakin tänne, mutta mun kännykkä ei suostu niitä lataamaan joten joudun ottamaan uusia kameralla kun kerkeen, että niitä saa vielä hetken odottaa. Oon jo jotain jutellu mun ohjaajan kanssa siitä toimintahetkestä ja näytöstä, mutta saan varmaan enemmän tietoa sitten kun Kaija tulee käymään.

    Lapsilähtöinen toiminta

    Lapsilähtöisen toiminnan todellakin huomaa tuolla kuperkeikassa. Kaikki asiat (esim, tehtävät ja tapahtumat) tehdään niin että siitä on suurin hyöty lapsille, eikä niin että siitä olisi mahdollisimman vähän työtä aikuisille. Sen huomaa siitä kuinka paljon panostetaan kaikkiin lasten juttuihin esim, siellä suunnitteluillassa suunniteltiin koko kevät huolellisesti. Kaikki retket järjestetään vaikka helpompaa olisi varmasti vaan keksiä jotain päiväkodin sisällä.
    Ohjaaminen on ainakin tähän mennessä sujunut hyvin, vaikka en paljoa olekkaan vielä päässyt lapsia yksin ohjaamaan. Harjoitusta tarvitsisin varmasti siinä että osaisin selkeästi selittää ohjeet, esim eskaritehtävät tai leikit niin että lapsetkin sen ymmärtäisi. En oo kerenny miettiä vielä toimintatuokiota...

    18.01.2013

    Menin keskiviikkona töihin ihan normaalisti, mutta jouduin lähtemään jo ennen yhtätoista koska mulle tuli niin hirvee olo, etten pystyny enää sielä olee niiden lasten kanssa tai tekee mitään töitä. Sain sitte vissiin jonku tartunnan sieltä päiväkodista ja oon ollu keskiviikosta asti kauhees kuumeessa ja nuhassa. Tänään on ruvennu jo vähä helpottamaan, kuume on vähä laskenu, mut yskin ja aivastelen edelleen ihan kiitettävästi. Oon tottakai ilmottanu mun ohjaajalle ja asia on ok. Mua on harmittanu yli lujaa etten oo päässy tonne nyt pariin päivään, mut toivottavasti tää menee ohi kokonaan viikonlopun aikana että pääsen sitte maanantaina töihin.☺
     
    Toimimisen perusteet

    Päivärytmi on siksi että se valmistaa ja opettaa lapsia siihen kouluun. On tietty rytmi jonka mukaan toimitaan niinkuin koulussa tunnit ja välkät. Ja lapset tietää itse koska mennään ulos, koska syödään jne, kun on samat ajat, eikä jokapäivä muutella aikoja ja mennä niinkuin huvittaa.
    Hyvinvointi on tärkeää, lapset huomioidaan hyvin heti jos ne tulee sanomaan että joku paikka on kipeenä tai on huono olo. Ja siitä ilmoitetaan vanhemmille. Hygieniasta pidetään huolta jatkuvasti, lapset pesee käsiä aina kun tullaan päiväkotiin, kun syödään ja kun tullaan ulkoa +silloin jos aivastellaan tai yskitään. Ne tietää sen hyvin itte joten niitä ei tarvitse erikseen melkeen koskaan käskeä vaan lapset tekee sen omatoimisesti.
    Meidän ryhmässä on 23 lasta jotka on ryhmitelty puoliks, toiset on myyriä ja toiset kilppareita. Näitä ryhmiä käytetään silloin jos tehdään eskaritehtäviä, silloin toinen puoli menee ulos ja toiset 'opiskelee'. Se helpottaa paljon lasten työtä koska aikuisilla on enemmän aikaa auttaa ja lapset keskittyy paremmin kun ei oo koko porukkaa ympärillä. Ja ne vähä villimmät on eri ryhmissä.
    Oppimista tuetaan siten että päiväkodissa ohjataan paljon leikkejä joissa lasten täytyy vaikka laskea tai tunnistaa kirjaimia. Sieltä löytyy myös paljon lautapelejä joissa pitää laskea tai lukea jonkinverran. Lapset oppii siis leikin kautta, mikä on kivaa.
    Päiväkodissa ulkoillaan jotta lapset pysyy virkeinä kun saa raikasta ilmaa. Ja ne saa myös purkaa energiaa siihen pihalla juoksenteluun ja muuhun riehumiseen mitä sisällä ei saa tehdä. Luistelua ja hiihtoa järjestetään varmaan siksi että lapset tykkää ainakin tuola niistä tosi lujaa ja että ne harjoittelis ja oppis niitä lajeja, koska koulussa kumminkin hiihdetään ja luistellaan.

    Oppimisen arviointia ja ohjausta

    Ohjauskeskustelu tuntui tarpeelliselta. Odotin että pääsen kysymään joistain sellasista asioista joita en ollut ymmärtänyt ihan kokonaan esim, näytöstä. Se oli tarpeellinen siksi että päästiin juttelemaan kunnolla, kaikista kuulumisista ja muista, sain myös vastauksia kysymyksiin ja sain kuulla kuinka on ohjaajan mielestä mennyt ja missä asioissa voisi vaikka vähän tsempata. Ajoitus oli hyvä, ei ollut liian aikaisin eikä myöhään. Uskon että kaikki tarvitsivat aluksi ensimmäisen ja toisen viikon aikana eniten ohjausta ja apua, koska koko juttu oli ihan uutta ja sen kyllä huomasi meidän facebook-ryhmän sivuilta.
    Kyllä toi yksi ohjauskeskustelu on varmaan ihan tarpeeksi, ainakin tuntui siltä että ymmärsin kaiken tärkeän tolla ekalla kerralla. Arviointi sujui mun mielestä aika hyvin :) ainut mikä hankaloitti niin en odottanut kysymysten olevan niin vaikeita, voi olla että ne oli vaan muotoiltu niin että mun oli vaikee ymmärtää, tai sitten jännitin sen verran että en oikein osannut keskittyä :-D

    27.01.2013

    Kolmas viikko sujui hyvin, parhaiten varmaan koska nyt oon kunnolla tutustunut tohon Kuperkeikkaan, sain sieltä kesätöitä jes! Ja en myöskään oo enään kipeänä:-) vaikka nyt lapsia on kauheesti poissa, meidän ryhmässä kuuluis olla 23 lasta ja perjantainaki oli vaan yheksän..
    Meillä on ollu luistelua kaksi viikkoa ja vielä ens viikko, sitten alkaa hiihdot. Oon nyt päässy käymään töissä kaikkina vuoroina eli oon menny puol seittemäks, seittemäks, kasiks ja ysiks töihin. Kiva että oon kerenny nähä mitä ne tekee silloin ihan iltapäivisin, kun ekalla viikolla lähdin muistaakseni aina välipalan jälkeen kotiin, ja toisella viikolla en kerenny olemaan kun kaksi päivää töissä ennenku sairastuin.
    Viime perjantaina oli aika jännä päivä. Meille tuli yheksäks paloauto vierailulle, se palomies esitteli meille sitä autoa ja päästiin sitte lasten kanssa ajelulleki sillä! Lapset näytti tykkäävän kovaa ja niitä kiinnosti kauheesti kaikki mitä sieltä paloautosta löytyi ja se oli tietenki paras juttu ku päästiin kyytiin ja palomies laittoi vilkut päälle:-D Pääsin kans perjantaina ekaa kertaa lepohuoneeseen lukemaan satua ja meni onneks aika hyvin, toki jotkut yritti vähä supista tai leikkiä niitten unileluilla, mutta hyvin ne totteli ku kielsin.
    Ollaan keretty ohjaajan kanssa sopimaan minkälaista toimintaa pidän sitten toimintatuokiossa. Aion pitää niille lapsille askartelua ja kun sillon on se ystävänpäivä-viikko niin päätettiin että se semmonen sydänpujottelu (tehtiin koulussakin semmoiset lorupussiin joskus) olis kiva. Ne saa sitte koristella ne tai tehdä niistä kortteja. Oon valmistellu sitä jo aika hyvin, oon tehny malleja ja miettiny mite aion kertoa niille lapsille sen selkeesti tai miten ohjaan ne pöytiin mahdollisimman rauhallisesti, kyllä mun vielä pitää suunnitella tota jonkiverran mutta on tässä nyt aikaakin.
     
    Ammattiosaamisen näyttö
     
    Mulla on näyttö pe 8, 11, 12.2. Oon ymmärtäny että näyttö on muuten ihan 'normaaleja' päiviä, kuin tähänkin asti paitsi että pidän silloin toimintatuokion ja tottakai tsemppaan vielä kovempaa! Ja mun tekemisiä seurataan vielä enemmän. Ollaan sovittu ohjaajan kanssa että voin myös näyttöpäivinä mennä lepohuoneeseen, lukea jonkun kirjan kun on se satuhetki ja ohjaisin lapsia itse ulos, tai et olisin muutenki vielä enemmän tekemässä jotain. Oon valmistellu nyt kokonaan mun toimintatuokion joka on siis se askartelu. Ajattelin näyttöpäivinä toimia ihan niinkuin tähänkin asti, mutta koitan yrittää vielä enemmän :-D ei mietitytä varmaan mikään, paitsi joitain arviointikohteita pitää ehkä vielä kattoa...
     
    Ammatillinen kasvu
     
    Työroolin oppiminen tarkoittaa sitä mitä oon oppinu tän harjoittelun aikana. Oon oppinu kuinka toimin tilanteissa, lasten kanssa ja työkavereiden. Sitoutuminen merkitsee paljon, jossei paljoa kiinnostais ei varmaan sais mitään aikasekskaan ja sen oon tuola eniten huomannu et kaikki asiat hoidetaan oikeesti niinku on lapsille parasta ja niitä ajatellen:) Oon itse omasta mielestä oppinu parhaiten tekemällä tota työtä ja katsomalla vierestä kuinka muut aikuiset ja lapset toimii. Että jos tää työharjoitteluvaihe olis ollu vain sellanen että koulussa oltais kerrottu päiväkodeista ym, niin en mä varmaan olis oppinu paljoa mitään.
     
    06.02.2013
     
    Toisiks viimenen viikko ja seki melkeen jo ohi!:-( En haluais yhtään lähteä tuolta vielä, mut onneks pääsen kesällä takasi! Viime-ja tällä viikolla on ollu avaruusaihe. Lapset on askarrellu planeettoja, aurinkoja ja raketteja. Muovailtiin kans paperimassasta semmosia hienoja avaruusjuttuja. Meillä oli tohon aiheeseen liittyen semmonen äänikirja missä on se levy mikä laitetaa radioon lapset tykkäs yli lujaa, ja ku mulla oli samanlaisia eri aiheista lisää kotona, niin vein niitä sitte niille. Nyt soi korvissa sen kertojan ääni ku ne on niitä niin innnokkaasti kuunnellu! :D Lisään kuviaki tän kirjotuksen perään vihdoinki. Meillä on alkanu myös hiihto ja seki sujuu noilta niin hyvin! Vaikka osa ei ollu hiihtänykkää vielä ikinä :-D
     



     
     
     
     

10 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Ok, tekniikan kokeilusta. t. mtu

Unknown kirjoitti...

Hei, Jonna!

Tekstistäsi näkyy, että olet viihtynyt Kuperkeikassa. Päiväjärjestyskin näyttää hahmottuvan. Uskon, että lapset tykkäävät, kun tunnet heidät nimeltä, se on sitä yksilöllisyyttä se. Ja hienoa, että pitävät sinua yhtä uskottavana aikuisena kuin toisetkin ovat. Joskus opiskelijat kokevat vaikeaksi asettaa rajoja lapsille ja tottakai lapset sen huomaavat. Kokeilevat ja testaavat.
Mukavaa, että pääset päiväkodin ulkopuolellekin. Sellaisessakin keikassa on omat haasteensa. Kiitos kommenteistasi.

Kaija

Unknown kirjoitti...

VUOROVAIKUTUSTAIDOISTA

Olet huomannut eron lasten ja työpaikan aikuisten välillä käyttämästäsi kielestä, tyylistä ja omasta roolistasikin. Jos maistelet sanaa vuoro"vaikutus", huomaat, että vuorovaikutus asiakkaidesi kanssa on tärkeimpiä työvälineitäsi. Kirjoitatkin hyvien tapojen opettelemisestä. Neuvoja, kannustusta, esimerkkiä, palautetta,huomioimista, niitä lapsi tarvitsee kasvunsa tukemiseen ja oppiakseen tämän maailman tavoille. Ja kärsivällisiä aikuisia, jotka jaksavat asettaa rajoja. Hienoa, että otat vastaan lasten tarjoaman aikuisen roolin. Työyhteisössä roolit ovat erilaisia, hyvä, että olet osannut ottaa aktiivisen otteen ja tuoda esille omia ideoitasi. Tämäkin löytyy sieltä arviointikriteereistä 4. otsikosta.

Unknown kirjoitti...

LAPSILÄHTÖISYYS!

Hyvä Jonna! Olet huomannut jotain hyvin oleellista asiakaslähtöisyydestä ja lähihoitajan ammatista kun kirjoitat toiminnasta
"...suurin hyöty lapsille, eikä niin että siitä olisi mahdollisimman vähän työtä aikuisille. Sen huomaa siitä kuinka paljon panostetaan kaikkiin lasten juttuihin esim, siellä suunnitteluillassa suunniteltiin koko kevät huolellisesti. Kaikki retket järjestetään vaikka helpompaa olisi varmasti vaan keksiä jotain päiväkodin sisällä."

Tämä kaikki vaatii todellakin työtä. Johtotähtenä on aina opetussuunnitelmat, päiväkodin omat tavoitteet ja suunnitelmat sekä tietysti lapsen omat tavoitteet.Niitä kohti matkustaminen vaatii vaivaa suunnittelulta, toteutukselta ja välillä suunnitelmia täytyy muuttaakin. Mutta sitä kautta työstä saa onnistumisen kokemuksia.
Kun päästään työn kautta tavoitteisiin, nähdään oppimista, kehittymistä kasvua, tyytyväisiä ja iloisia asiakkaita. Sitä varten asiakastyötä sosiaali- ja terveysalalla tehdään. Ihastuin tähän oivallukseesi niin kovatsi, etten kommentoi muuta tähän otsikkoon!

Unknown kirjoitti...

Heitän tähän mieleeni tulleita laajennuksia hyviin ajatuksiisi, ota tai jätä...:

Päivärytmi: Voit miettiä myös turvallisuudentunnetta, jota päivärytmi ja toisto lapselle (ja aikuiselle) tuovat. Elämä on ennakoitavaa, ainakin osittain hallittavissa, vapauttaa voimia muuhun.

Hyvinvointi: Voit miettiä myös psyykkistä hyvinvointia. Miten päiväkodissa panostetaan turvallisuuteen ja hyvään oloon, miten sellainen luodaan vaikkapa sillä päivärytmillä, riittävällä määrällä aikuisia, jotka huomioivat lapsen ja vastaavat hänen erilaisiin tarpeisiinsa päivän aikana, lohduttavat, selvittävät lasten välisiä kiperiä tilanteita jne. Löydät varmasti tästäkin esimerkkejä ryhmästäsi.

Ryhmittely: 23 on iso ryhmä, jos vaikka miettii, montako vuorovaikutussuhdetta se sisältää. Lapset voi huomioida pienemmässä ryhmässä paremmin yksilöinä. Ryhmittelyä on jmyös päiväkodin sisällä. Oletko miettinyt eri osastoja esim. iän mukaan ryhmiteltynä.

Oppimista tuetaan: eskarilaisten täytyy hankkia paljon tiedollisia, taidollisia ja sosiaalisia valmiuksia vuoden aikana. Päivittäisten toimien (tiedätkö, mitä ne tarkoittavat?) aikanakin tapahtuu oppimista, uskon, että kuudessa viikossa sellaistakin ehdit huomata. Voit myös havainnoida, miten aikuiset tukevat oppimista kannustamalla, kehumalla, ja tarvittaessa auttamalla. Siinä taas tärkeä lähihoitajan tärkeä työväline. Ja taas ollaan vuoro"vaikutuksen" kanssa tekemisissä.

Ulkoilu: voisiko siinä oppia motorisia tai sosiaalisia taitoja myös?

Unknown kirjoitti...

kirjoitanko siis lisää noista asioista mitä lisäsit vai mietinkö niitä vaan itekseni? :D

Unknown kirjoitti...

Hei!

Ei tarvitse enempää kirjallisesti tänne blogiin mietiskellä, ellet itse halua. Kirjoittelin noita omia ajatuksiani, että ne herättäisivät taas sinulla uusia ajatuksia, joita voit huomioida niitä taas toiminnassasi. Sitä oppimista siis.
Oppimista se on meille ohjaajillekin nämä ohjauskäynnit. Olen aina kiitollinen, kun joku inahtaa kommentteja niistä. Hyvä kun kirjoitit, että kysyin liian vaikeita. Yhdessä voidaan keskustelussakin purkaa kysymyksiä helpommiksi. Eihän liian vaikeissa kysymyksissä ole mitään mieltä. Aina ei olekaan mielipidettä, tietoa tai arvaustakaan siihen asiaan, mistä ohjauksessa puhutaan. Senkin voi rohkeasti sanoa, sitten ohjaaja tietää, että asia oli (vielä) liian vaikea, ja miten/missä sitä voisi harjoitella.
Hmm, taas esimerkki vuorovaikutuksesta, kysymisen tärkeydestä, elinikäisestä oppimisesta. Ei me opettajatkaan olla lähellekään valmiita.

Kaija

Unknown kirjoitti...

Hei!

Kiva kun uskallat kokeilla uusia asioita, nyt nukkumishuoneessa olemista. Sitä huomaa, että jotkut asiat onnistuvat, kohtaa uusia tilanteita, kokeilee parhaan taitonsa ja ymmärryksensä mukaan asioita, kysyy tarvittaessa ja OPPII VALTAVASTI! Olet myös oivaltanut hyvän suunnittelun merkityksen (hmm... löytyy myös arviointikriteereistä) kun luen toimintahetkestäsi. hienoa, että olette ohjaajan kanssa miettineet ryhmän ja hetken ohjaamiseenkin liittyviä asioista. Itse huomaan yhä, että tilanteisiin kannattaa valmistautua suunnittelemalla ja silti: yllätyksiä tulee joka kerta vastaan. Mutta se tekeekin hommasta mielenkiintoista ja haastavaa.
Mukavaa viikkoa!

Kaija

Unknown kirjoitti...

Hei!

Kiitos hyvien pohdintojen lisäksi hyvistä kuvista, avaruus todellakin ollut teemana. Ammatillisuus tuli hienosti kirjoituksessasi esille. Hienoa, että olet oivaltanut myös sen, mitä asiakaslähtöisyys tarkoittaa, päiväkodissa ollaan töissä lapsia varten. Huomenna on jo keskiviikko ja nähdään loppuarvioinnin merkeissä n.12.30. Tapaamisiin!

Kaija

Unknown kirjoitti...

Hienoa, että olet Jonna kuvannut teemaa ja tekemistä päiväkodissa! Niistä näkee selvästi, että luovuuttaa ja mielikuvitusta saa ja pitää käyttää varhaiskasvatuksessa!
Hienoja pohdintoja työstä!
t. mtu